Tästä viikosta tuli suhteellisen sukelluspainotteinen, niin teorian kuin käytännönkin kannalta. Maanantaina ilta meni sukellusintron merkeissä Hämeenlinnassa, keskiviikkoiltana hämmästeltiin peruskurssin kanssa sukellusvarusteita Riihimäellä ja perjantaina katseltiin syventävän jatkokurssin kanssa sukellusfysiikkaa ja -teoriaa niin ikään Riihimäellä. Eilen eli lauantaina lähdettiin pikkuporukalla käymään vielä Jyrängöllä, Heinolassa.
Viime hetken muutoksilla ryhmämme koko kasvoi Hämeenlinnasta lähdettyämme neljään, Heinolassa oli lisäksi vielä Jukka odottelemassa. Kaiken kaikkiaan meitä oli siis viisi sukeltajaa kahdella autolla. Suunnitelmana oli vetää pari sukellusta, molemmat Kumpelin rannasta Casinon rantaan. Pinta-ajan tappamiseen Heinolassa sopii erinomaisesti ravintola Kettu ja Kana, jossa tälläkin kertaa kävimme syömässä maittavan lounaan.
Jukan jätettyä autonsa odottamaan Casinon rantaan ja siirrettyä varusteensa meidän kyytiin pöräytimme Kumpelin laituriin. Siinä kasaillessamme varusteita Pelastuslaitos ajeli ilmatyynyaluksella edes takaisin: hirmuiset äänet vauhtiin nähden, tosin pääseehän moisella etenemään vaikka jäissäkin. Marko totesi jättäneensä aluspuvun kotiin, mutta päätti sukeltaa "talvivaatteissa"... Lopulta pääsimme kaikki veteen ja kävimme vielä läpi sukelluksen suunnitellun kulun.
Jukka liidasi ryhmää eniten Jyränköä kolunneena ja hyvinhän se tälläkin kertaa sujui. Saavuimme tällä kertaa isolle, montussa olevalle propsinipulle vasemmalta puolen, kun normaalisti se on jäänyt vasemmalle. Nipun takana oli mukava suvantokohta, jossa saatiin ryhmä kerättyä nippuun. Virran mukana mennessä ei tarvinnut paljoa räpylöitä heilutella, mitä nyt suuntaa korjaillessa. Pohjalla ei näkynyt rapuja eikä kaloja, mutta onneksi upeat maisemat olivat tallella. Kun lähdimme sukelluksen loppupuolella nousemaan kohti Casinon rantaa, ryhmä hajosi voimakkaassa virrassa kahteen osaan. Kun tunnistin Casinon rannan kohdalla olevan "toimiston" viittoilin ryhmämme kasaan ja lähdimme kohti rantaa. Harmi vaan, että virran voimakkuus sen kuin kasvoi ja lopulta oli pakko peukuttaa ryhmä ylös välivedessä nousten. Kuten alkuvuodesta, nytkin pohjavirtaus oli selkeästi kovempi kuin virtaus pinnalla. Rannassa jälkipään ryhmä puuskutteli kuka enemmän, kuka vähemmän, kun taas ensimmäisenä pintautunut pari oli selvittänyt virran toisesta kohden ja tullut suoraan nousupaikalle. Tasan ei käy onnen lahjat, paikallistuntemuksestakin lienee ollut apua...
Kävimme tosiaankin sukellusten välissä syömässä muutaman korttelin päässä olevassa Ketussa ja kanassa. Tabakaa kanaa syödessäni jouduin toteamaan, että kyllä Heinollassa on aika hyvä käydä sukeltamassa: autolla pääsee ihan veden viereen, pinta-ajan viettämiseen löytyy laadukas ratkaisu ja virta pysyy sulana suurimman osan vuotta.
Toinen sukellus seuraili ensimmäisen suunnitelmaa, luonnollisesti reitti ei ollut aivan sama. Tällä kertaa emme esim. nähneet isoa propsinippua ollenkaan, mutta kokonaisuutena jälkimmäinen sukellus oli selvästi parempi. Vaikea sanoa miksi näin oli, mutta pinnalla olimme liikuttavan yksimielisiä asiasta. Osaltaan tähän varmasti vaikutti lopussa olleen voimakkaimman virtakohdan hyvin mennyt "ylitys", nyt kukaan ei joutunut puuskuttamaan virtaa vasten.
Vesi oli nolla-asteista, joten varusteet olivat kovilla. Annostajien kanssa ei ollut ongelmia, ainoastaan Jarkolla annostaja puhalsi hetken aikaa ensimmäisen dyykin alussa. Hienosti Jarkko kuitenkin sai väänneltyä venttiilin kiinni, tosin olin kyllä vierellä valmiina auttamaan jos tarvetta on. Liivintäytöt jäivät vuotamaan Jukkaan lukuunottamatta kaikilla jossain vaiheessa. Minulla nappi jäi vuotamaan vain hiukan, sen verran että sen kuuli. Liivinletku irti ja muutaman minuutin kuluttua takaisin kiinni ja homma hoitui sillä. Muutaman kerran näin piti tehdä kaiken kaikkiaan.
Kaatialan reissun jälkeen olen venytellyt ahkerasti hartiaseudn lihaksia ja tällä reissulla pääsin testaamaan oliko venyttelystä ollut apua. Tuntui kuin venoihin olisi vaihdettu kovemmat o-renkaat, niin hyvin niitä pääsi pyörittelemään. Kovemmat o-renkaathan eivät "pure" niin tiukkaan kiinni kuin pehmeämmät, mutta hoitavat tiivistyksen aivan samalla lailla. Uskomattoman suuri muutos, varsinkin kun venyttelysarjaan kuuluu ainoastaan viisi yksinkertaista liikettä joiden kaikkien suorittamiseen ei kulu edes kuutta minuuttia! Suosittelen lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti