keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Täyttöpaikka-asiaa

Aktiiviselle sukeltajalle toimiva kaasuhuolto on yksi harrastuksen kulmakivistä. Palkkatyössä olevana OC-sukeltajana (OC = open circuit) kaupalliset täytöt ovat kauhistus, joihin turvaudun vasta kun muut vaihtoehdot on käytetty. Kaupalliset täytöt ovat erinomainen ratkaisu jos haluaa helpon vaihtoehdon ja on valmis maksamaan sinänsä yksinkertaisesta hommasta, mutta ainakin oma talous pistää hanttiin tuossa maksukohdassa. Aqua Worldin hinnastosta katselin, että nitrox-täytöt maksavat heillä 1,2 euroa / tilavuuslitra. Tyhillä tupla-12:lla ean32-täytön hinnaksi tulisi siis 28,8 euroa! Täyttäessäni itse tyhjät säiliöt (2x12/232) ean32:lla käyttäen seuran kompressoria hinnaksi tulisi hiukan vajaat 4,5 euroa. Selvyyden vuoksi korostan vielä, etten valinnut Aqua Worldia esimerkiksi suinkaan mustamaalatakseni yritystä, vaan koska heillä on hienot ja selkeät sivut kunnon hinnastoineen. Tämän lisäksi olen kuullut monen sukeltajakaverini kehuvan Aquaa, joten nimikin on jäänyt mieleen... :)

Omalla kohdallani siis omatoimisuus on kunniassa, joten arvostan kunnollista täyttöpaikkaa. Syyskuussa Riihimäen urheilusukeltajien täyttöpaikka teki minuun sen verran hyvän vaikutuksen, että liityin seuraan lähes samoin tein. Seuraavassa muutama kuva paikasta selityksineen.

Gasblendereiden työpiste.

Blendauskopperossa on oma tietokone, jolla pyörii kotimainen, käytössä erinomaiseksi osoittautunut Wannabe Gas Blendin Software. Tuolla ohjelmalla on helppo laskea tarvittavat kaasumäärät niin osapainetäytöille kuin käytettäessä jatkuvaa virtausta tai näiden yhdistelmiä. Kuvassa näkyy alahyllyllä myös boosteri, jolla voidaan siirtää varastosäiliöstä kaasua säiliöön, jossa pullopaine on korkeampi kuin varastosäiliössä. Boosteri saa käyttövoimansa ihan tavallisesta paineilmasta.

Varsinainen täyttöpaikka.

Täyttöpaikka on yleisilmeeltään siisti, kaikelle on oma paikkansa. Loisteputkivaloilla on saatu aikaan tasainen ja riittävän hyvä valaistus, joten hämärässä nyhjäämiselle ei ole tarvetta. Henkilöt, joilla on oikeus käyttää seuran kompressoria, mutta jotka eivät saa tehdä seoskaasutäyttöjä, voivat tehdä paineilmatäyttöjä omatoimisesti. Halutessaan nitroksia tai trimiksiä kaasun sekoituksesta huolehtii joku seoskaasuryhmän jäsenistä. Käytännössä tx:ää käyttävät taitavat olla järjestään luokitettuja myös gasblendereiksi.

 Kaasun analysointi imupuolelta. Ylälaidassa näkyvä musta putki menee maauimalan vesiliukumäelle eikä liity seoskaasuihin mitenkään...


Seoskaasutäyttöjen kannalta kuvassa näkyvä viritys on erittäin käyttökelpoinen ratkaisu. Kuvassa ylhäällä vasemmalla oleva putki menee ulos, eli sieltä tulee säiliöihin menevä ilma. Helium lisätään imuilmaan ensimmäiseen t-kappaleeseen (ylempänä oleva) liitetyn letkun kautta. Normaalistihan ilman happipitoisuus on noin 21 %, mutta kun siihen sekoitetaan heliumia, happiprosentti laskee. Oikealla näkyvä keltainen mittari kertookin happiprosentin heliumin lisäämisen jälkeen. 180 asteen mutkan jälkeen olevasta t-kappaleesta lisätään happea ja vasemmalla oleva toinen happianalysaattori kertoo happiprosentin hapen lisäämisen jälkeen. On tärkeää, että rakennettu putkisto on riittävän pitkä kaasujen kunnollisen sekoittumisen varmistamiseksi. Sekoittumista voidaan tehostaa mm. tekemällä putkeen mutkia, jolloin kaasun kulkuun tulee "ylimääräisiä" pyörteitä.

Kuvassa meneillään olevassa täyttötilanteessa happiprosentti on laskettu heliumilla seitsemään (ylempi mittari) ja nostettu sen jälkeen kahteen kymmeneen lisäämällä happea riittävä määrä. Lopputuloksena kannuissa oli täytön jälkeen 21/35 trimiksiä.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Open Junior European Championships

Tulipa vietettyä sukelluspainotteinen viikonloppu, joka kuitenkin poikkesi totutusta lähestulkoon täysin. Olin nimittäin yksi VA-kuvaajista, jotka kuvasivat Riihimäellä järjestettyjä, Riihimäen urheilusukeltajien isännöimää nuorten uppopallon EM-kisoja. Uppopallo oli minulle vielä lauantaiaamuna lähestulkoon tuntematon laji, joka yllättäen paljastuikin odotettua mielenkiintoisemmaksi.


Kuvauskalustona kisoissa palveli GoPron Hero 2 -kamera, joka oli pakattu 3D Hero System -koteloon. Koteloon on asennettu läpivienti pitkällä datakaapelille, joten kisoissa pystyttiin tarjoamaan reaaliaikaista vedenalaiskuvaa uimahallin kahviossa olevan dataheittimen kautta. Tietoteknisistä järjestelyistä kiitokset saa Riihisoft.

Uimahallin kahviossa saattoi katsoa kuvaa pelistä.

Itse kuvaaminen oli melko simppeliä puuhaa, eniten joutui keskittymään pysymiseen pelialueen rajan ulkopuolella. Itse kuvasin lauantaina kaksi ottelua, joissa molemmissa tuli oltua tasan 50 minuuttia pinnan alla. Sunnuntaina kuvasin Suomen ja Norjan kolmannen erä sekä Saksan ja Ruotsin välisen finaalin kokonaisuudessaan. Pakko myöntää, että aika räväkästä lajista on kyse ja itse pysyttelen edelleenkin huomattavasti rauhallisemman laitesukelluksen parissa... :) Oli kuitenkin hienoa tutustua tähänkin lajiin, kouluttajan roolia ajatellen sain tästä viikonlopusta arvokasta kokemusta ja ihan "tavallisen sukeltajan" näkökulmasta viikonloppu tarjosi hyvää seuraa, hyviä näkkäreitä sekä poikkeuksellisen kiinnostavaa sukellusta kaakelilaguunissa.


Kisoista kuvattua videomateriaalia löytyy Riihimäen urheilusukeltajien sivuilta.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Ojamon kaivoskartat

Arkistolaitoksen sivuihin olen tutustunut muutamaan otteeseen aiemminkin silmäillessäni digitoituja aineistoja, mutta ainakin minusta arkistojen uumenista kaivettavan aineiston hakeminen on tehty turhan monimutkaiseksi. Saattaahan se johtua siitäkin, etten ole vain tottunut käyttämään arkistointijärjestelmää. Tällä kertaa olin kuitenkin varsin tyytyväinen löydöksiini, eli digitoituihin Ojamon kaivoskarttoihin.

Ymmärtääkseni samoista lehdyköistä on taiteiltu Ojamollakin olevat opasnarukartat, joten sinällään mitään mullistavaa ei ole luvassa. Noista Astia-verkkopalvelusta löytyvistä kartoista voi kuitenkin silmäillä kaivoskarttoja rauhassa omalta tietsikalta ja mikäänhän ei estä nikkaroimasta noista vaikka monikerroksista versiota, jossa tasot olisivat sijoitettuina toisiinsa nähden oikeisiin paikkoihin. Pitemmittä löpinöittä, kartat löytyvät täältä. Mikäli käy niin huonosti, että linkki ei enää toimikaan, niin karttoja voi etsiä Arkistolaitoksen Astia-verkkopalvelusta klikkaamalla kohtaa "Aineiston haku ja tilaaminen" ja kirjoittamalla aukeavaan hakukenttään vaikkapa "Ojamo kaivoskartat". Tuloksista kun vielä etsii sellaisen laatikon, jossa alalaidassa on teksti "Näytä digitoidut asiakirjat", niin alkaa olla jo aika lähellä onnistumista.

Kaivoskartassa on 60 sivua sisältäen niin vertikaaliset kuin horisontaaliset kuvat alueesta. Esim. 28-taso on jaettu kahdelle lehdelle (sivut 6 ja 23) ja seuraava taso löytyy niin ikään kahdelle sivulle jaettuna (loogisesti sivut 7 ja 24). Pikaisella vilkaisulla horisontaaliset kartat löytyvät kartaston alkusivuilta ja syvyyssuuntaa havainnollistavat vertikaalikuvat alkavat sivulta 33.